Ravintola: Frescorante
Albumit: NIN: with teeth (tää oli vaikea)
Kaupunki: San Francisco
Viini: Tiempo Briego
Bändi: The New Pornographers
Keikka: Saul Williams Tavastialla
Saturday, December 31, 2005
Tsunamivaroitin
Vielä ehti tälle vuodelle, esittelen teille valintani vuoden 2005 killer applikaatioksi:
Mobile Tsunami Detector for Nokia phones!
Takuuvarma hitti!
Mobile Tsunami Detector for Nokia phones!
"Python programmer developed a new software that can analyse live data from the United States Geological Surveys and predict a Tsunami. Probability and impact time of Tsunamis are assessed and reported immediately for countries bordering the Indian Ocean."
Takuuvarma hitti!
Thursday, December 22, 2005
Sunday, December 18, 2005
Karonkattu
Eilinen E:n karonkka meinaa hieman väsyttää. Istuttiin ilta R. Greciassa, jossa oli tarjolla 11 ruokalajin menyy. Väitöstilaisuus oli mielenkiintoinen tapahtuma, vaikka aiheesta en ymmärtänyt muuta kuin, että en ymmärrä siitä yhtään mitään.
Karonkka oli myös miellyttävä tilaisuus, etenkin sen jälkeen kun vierustoveri pyysi ystävällisesti hovia/omistajaa/headhunchotarjoilijaa pyytämään bändiä lopettamaan..."ne on soittanyt jo 2,5h putkeen, eikö ne voi herran jumala pitää jo taukoa." Bändin anorektikkoheroinistilta vaikuttanut laulu&viulutaiteilija rouva tuijotti pöytäämme päin kohtuullisen murhaavasti. Bändi oli kammottava. Niillä oli ihan sairaan suuret mutta huonot skopet joissa ns. lauluääni sai ylimääräistä sustainia vaikka attakistakaan ei ollut puutetta. Ruoka oli ok, ja baarikin oli auki, mutta sanotaan, että ei siitä paikasta hirvittävän hyvä kuva kuitenkaan jäänyt. Tuskin tulen vierailemaan toista kertaa, ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.
Karonkka oli myös miellyttävä tilaisuus, etenkin sen jälkeen kun vierustoveri pyysi ystävällisesti hovia/omistajaa/headhunchotarjoilijaa pyytämään bändiä lopettamaan..."ne on soittanyt jo 2,5h putkeen, eikö ne voi herran jumala pitää jo taukoa." Bändin anorektikkoheroinistilta vaikuttanut laulu&viulutaiteilija rouva tuijotti pöytäämme päin kohtuullisen murhaavasti. Bändi oli kammottava. Niillä oli ihan sairaan suuret mutta huonot skopet joissa ns. lauluääni sai ylimääräistä sustainia vaikka attakistakaan ei ollut puutetta. Ruoka oli ok, ja baarikin oli auki, mutta sanotaan, että ei siitä paikasta hirvittävän hyvä kuva kuitenkaan jäänyt. Tuskin tulen vierailemaan toista kertaa, ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.
Revengen statistiikoista
Revenge on ollut kätkössä pari kuukautta. Se on mukavasti jakanut porukan mielipiteitä. Viimeisin loki alkaa seuraavasti: "Etukäteen tiesimme kätkön kamaluuden, mutta päätimme koittaa onneamme". Tytti&Mixa better luck next time. Statistiikka kertoo 8 DNF:ää (did not find) ja 8 löytöä, minusta kohtuu hyvä suhde. Jos katselee mitä mieltä kyseisestä kätköstä on oltu, niin higlighteina seuraavat:
- "Puolituntinen tätä lystiä piisaa pitkäksi aikaa."
- "I must admit I sort of liked both the wall and the cache"
- "Hah, hah, haa I liked the idea of revenge."
- "Hmmm.. I just wonder did I put the cache back on the same hole."
- "The place wasn't that bad... ...the cache is. Keep your revenge. "
- "the idea of hiding a micro in a place like this is quite old and boring"
- "Well.. Very mature way to develop this sport. "
Pitäisi varmaankin tässä valmistella seuraavaa.
- "Puolituntinen tätä lystiä piisaa pitkäksi aikaa."
- "I must admit I sort of liked both the wall and the cache"
- "Hah, hah, haa I liked the idea of revenge."
- "Hmmm.. I just wonder did I put the cache back on the same hole."
- "The place wasn't that bad... ...the cache is. Keep your revenge. "
- "the idea of hiding a micro in a place like this is quite old and boring"
- "Well.. Very mature way to develop this sport. "
Pitäisi varmaankin tässä valmistella seuraavaa.
Thursday, December 15, 2005
Finnmatkat, markkinointi ja moraali
Törmäsin jossain artikkeliin, jossa kerrottiin finnmatkojen pyytävän ihmisiltä heidän lomakuviaan käytettäväksi sekä netti- että tv-markkinoinnissa. Kiinnostuin sen verran asiasta, että vierailin heidän kotisivullaan, jossa sanottiin seuraavasti:
Ehdot toki kiinnostivat, koskapa tuollaisestahan olisi kohteliasta kuitenkin maksaa jonninmoinen palkkio, mutta ehdot olivatkin tyyliä:
Olisihan se tietenkin kohtuutonta, että jos joku lähettäisikin jonkun muun ottaman kuvan kilpailuun, niin että finnmatkojen pitäisi maksaa kuvan käyttämisestä korvauksia, etenkään kun finnmatkoilla ei ole mitään aikomusta maksaa saamastaan markkinointimateriaalista penniäkään.
Jotenkin tuo on minusta hyvien tapojen vastaista toimintaa, ja totta kait ihmiset ovat ihan hulluna koko ideaan -- "ajetella meidän Pekan ottama lomakuva oli ihan telkkarissa..."
Toimi näin: Valitse 4-8 parasta kuvaa per matka ja seuraa ohjeita. Halutessasi voit tutustua ehtoihin etukäteen, ehdot hyväksytään kuvien lataamisen jälkeen
Ehdot toki kiinnostivat, koskapa tuollaisestahan olisi kohteliasta kuitenkin maksaa jonninmoinen palkkio, mutta ehdot olivatkin tyyliä:
# Luovutan yllä mainitun kuvan käyttöoikeuden Finnmatkoille korvauksetta.
# Korvaan Finnmatkoille tai suoraan kolmannelle taholle lain tai näiden käyttöehtojen vastaisesta toiminnasta aiheutuneen vahingon.
Olisihan se tietenkin kohtuutonta, että jos joku lähettäisikin jonkun muun ottaman kuvan kilpailuun, niin että finnmatkojen pitäisi maksaa kuvan käyttämisestä korvauksia, etenkään kun finnmatkoilla ei ole mitään aikomusta maksaa saamastaan markkinointimateriaalista penniäkään.
Jotenkin tuo on minusta hyvien tapojen vastaista toimintaa, ja totta kait ihmiset ovat ihan hulluna koko ideaan -- "ajetella meidän Pekan ottama lomakuva oli ihan telkkarissa..."
Tuesday, December 13, 2005
korruptoitumista
Olin eilen erään firman kutsutilaisuudessa Finlandia -talolla, jossa esiintyi ylioppilaskunnan laulajien mieskuoro. Ohjelmisto oli Sibelius -painotteinen ja siten aivan loistava. Pitänee ostaa Sibben levytyksiä.
Tapasin sattumalta siellä vanhan opiskelukaverin, joka on töissä kyseissä firmassa -- muita tuttuja siellä ei kumma kyllä näkynyt, vaikka talo oli oikeastaan täynnä. Jatkoimmekin sitten tien toiselle puolelle storyvilleen, jossa Raittisen Jussin orkka veti 50-luvun klassikoita (mitäpä muutakaan). Loistava tunnelma ja kun paikalla oli vielä joku tanssikerho, niin mikäs sen mukavempaa. Yhtä kaveria tosin työnsin ystävällisesti hieman kauemmaksi kun hän törmäsi tanssilattialla meihin kolmatta kertaa. Kaksi kertaa menee vielä sattumana, mutta kolmas on jo vittuilua.
Anyway, olen tainnut tulla vanhaksi kun kuorolaulu noin upposi. Pitänee varoa menemästä mihinkään oikeaan kylttyyritapahtumaan, ettei vaan totuus paljastu.
Niin ja puku 2006 -projekti oli success, hieman pelotti miten käy mutta puku mahtui kuin mahtui päälle, eikä oikeastaan kiristänyt yhtään. Painoa tippui varmaan noin 5kg parissa viikossa, vaikka tuo Moskovan matka hieman häiritsi keskittymistä. Nyt olis mahdollisuus mennä torstaina ravintola Pörssiin joulubuffetille, mutta kun sen puvun pitäisi mahtua päälle vielä lauantaina, niin...
Tapasin sattumalta siellä vanhan opiskelukaverin, joka on töissä kyseissä firmassa -- muita tuttuja siellä ei kumma kyllä näkynyt, vaikka talo oli oikeastaan täynnä. Jatkoimmekin sitten tien toiselle puolelle storyvilleen, jossa Raittisen Jussin orkka veti 50-luvun klassikoita (mitäpä muutakaan). Loistava tunnelma ja kun paikalla oli vielä joku tanssikerho, niin mikäs sen mukavempaa. Yhtä kaveria tosin työnsin ystävällisesti hieman kauemmaksi kun hän törmäsi tanssilattialla meihin kolmatta kertaa. Kaksi kertaa menee vielä sattumana, mutta kolmas on jo vittuilua.
Anyway, olen tainnut tulla vanhaksi kun kuorolaulu noin upposi. Pitänee varoa menemästä mihinkään oikeaan kylttyyritapahtumaan, ettei vaan totuus paljastu.
Niin ja puku 2006 -projekti oli success, hieman pelotti miten käy mutta puku mahtui kuin mahtui päälle, eikä oikeastaan kiristänyt yhtään. Painoa tippui varmaan noin 5kg parissa viikossa, vaikka tuo Moskovan matka hieman häiritsi keskittymistä. Nyt olis mahdollisuus mennä torstaina ravintola Pörssiin joulubuffetille, mutta kun sen puvun pitäisi mahtua päälle vielä lauantaina, niin...
Tuesday, December 06, 2005
Jos metsään haluat mennä nyt...
Se ei tunnetusti ole uutinen, että koira puree miestä. Epäilen, että "mies puree koiraa "shokkiarvokin on jo aikalailla menneen talven lumia. No entä jos koira puree oravaa? Eikö? No entäs tämä sitten:
Russian squirrel pack 'kills dog'
Melkein tuntuu siltä, että olisi lukenut uutisen jostain killer rabbit:istä.
Russian squirrel pack 'kills dog'
Melkein tuntuu siltä, että olisi lukenut uutisen jostain killer rabbit:istä.
Sunday, December 04, 2005
Tsekatkaas: Dadid Dunning
David Dunning vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta hemmolta. Hän on onnistunut tutkimuksillaan todistamaan vähemmän mairittelevia asioita ihmisistä:
Seuratessaan silminnäkijöiden todistuksia hän on havainnut, että järkeviltä kuulostavien perusteluiden perustuvat puhtaaseen potaskaan ja johtavan virheellisiin lopputuloksiin:
Myönnän, että en ole itsekään vielä tutustunut hänen töihinsä, mutta kiinnostukseni heräsi kun huomasin Tampereen yliopiston psykologian professorin Markku Ojasen (SK 48) viittaavan Dunning tutkimuksiin, joissa hän on osoittanut, että ihmiset yleesä yliarvioivat omia suorituksiaan. Mitä huonompi suoritus, sitä suurempi yliarviointi on. Olen itse kylläkin hieman epäilevällä kannalla, mutta omakohtaiset kokemukset tukevat kyllä tuotakin teoriaa. Voisin lisätä siihen, että hyvät suorittajat tuppaavat usein aliarvioimaan omaa suoritusta. Toisekseen hyvää suorittamista on monen tasoista: osa meistä pystyy raakaan rutiinityöhön vuodesta toiseen, osa on ideoijia ja osa pystyy tekemään pikaisia spurtteja. Ihmisen voi olla hyvin hankala nähdä miten hänen oma suoritus on suhteessa toisten toisentyyppisiä tehtäviä suorittavien kanssa -- toisaalta esimieskään ei välttämättä pysty tekemään tällaista arviointi objektiivisesti, joten useimmat palautejärjestelmät epäonnistuvat palkitessaan vääriä ihmisiä tai pahimmillaan positiivisen palautteen saanut ihminen kokee saaneensa koko palkkion väärin perustein -- tuntematta sitä ansainneen ja siten kokee huonoa omaatuntoa koko palkkiosta (= pohjanneen Suomessa niin arvostettuun "luterilaiseen" työmoraaliin, jossa suurin palkkio on saada ruoskia itsensä).
"...people tend to have overly favorable and objectively indefensible views of their own abilities, talents, and moral character. For example, a full 94% of college professors state that they do "above average" work, although it is statistically impossible for virtually everybody to be above average."
Seuratessaan silminnäkijöiden todistuksia hän on havainnut, että järkeviltä kuulostavien perusteluiden perustuvat puhtaaseen potaskaan ja johtavan virheellisiin lopputuloksiin:
"We have found that accurate identifications are something witnesses have a difficult time explaining, essentially because such identifications are reached automatically (e.g., "I just recognize him; I don’t know why."). Inaccurate witnesses tend to have elaborate explanations for their decisions (e.g., "I compared the photographs to each other to narrow the choices.")."
Myönnän, että en ole itsekään vielä tutustunut hänen töihinsä, mutta kiinnostukseni heräsi kun huomasin Tampereen yliopiston psykologian professorin Markku Ojasen (SK 48) viittaavan Dunning tutkimuksiin, joissa hän on osoittanut, että ihmiset yleesä yliarvioivat omia suorituksiaan. Mitä huonompi suoritus, sitä suurempi yliarviointi on. Olen itse kylläkin hieman epäilevällä kannalla, mutta omakohtaiset kokemukset tukevat kyllä tuotakin teoriaa. Voisin lisätä siihen, että hyvät suorittajat tuppaavat usein aliarvioimaan omaa suoritusta. Toisekseen hyvää suorittamista on monen tasoista: osa meistä pystyy raakaan rutiinityöhön vuodesta toiseen, osa on ideoijia ja osa pystyy tekemään pikaisia spurtteja. Ihmisen voi olla hyvin hankala nähdä miten hänen oma suoritus on suhteessa toisten toisentyyppisiä tehtäviä suorittavien kanssa -- toisaalta esimieskään ei välttämättä pysty tekemään tällaista arviointi objektiivisesti, joten useimmat palautejärjestelmät epäonnistuvat palkitessaan vääriä ihmisiä tai pahimmillaan positiivisen palautteen saanut ihminen kokee saaneensa koko palkkion väärin perustein -- tuntematta sitä ansainneen ja siten kokee huonoa omaatuntoa koko palkkiosta (= pohjanneen Suomessa niin arvostettuun "luterilaiseen" työmoraaliin, jossa suurin palkkio on saada ruoskia itsensä).
Saturday, December 03, 2005
Moskova -- Caveat emptor
Olipa ihan oikeasti mielenkiintoinen paikka. Kaikki oli todella kallista: hotelliaamiainen 26€, kermalikööri lobbybaarissa 7€, illallinen korealaisessa ravintolassa vähintään 40€ (suomessa vastaava annos ehkä 15€)... siis hintavaa, etenkin siihen nähden mikä on kyseisessä maassa keskipalkka.
Infrastruktuuri hieman rapautunut ja Neuvostoliiton aikaisten betonikolossien saumat erottuvat tummemman harmaana seinän pinnasta. Stalinistisen suureellisia pilvenpiirtäjiä jotka muistuttavat amerikkalaisten pilvenpiirtäjien ja katedraalien ristisiitosta. Tiet täynnä autoja: ladoja, volgia, jeeppejä, s500:sia mersuja. Kauniita naisia. Metrot täynnä ihmisiä, mutta asemat ovat yllättävän siistejä. Metrossa on kuuma, mutta turkiksiin kiedotut moskovalaiset eivät hikoile, toisin kuin turisti, tai siis liikematkalainen. Pidin koko matkan ajan lompakostani kiinni.
Korjaustyöt jatkuvat koko yön. Joku hitsaa rakennuksella vaikka kello on jo 8 illalla. Yöllä tehdään tietöitä ja vaihdetaan mainoksia tienvarsille. Ahkeraa porukkaa. Liikenne on murhaavaa. Kolleega joutui onnettumuuteen matkalla lentokentältä hotellille. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ajavat 100km/h keskusta-alueella. Luultavasti kaikilla ei ole edes talvirenkaita.
Paikanpäällä liikutaan hotellien omilla "taxeilla". Hinta on täysin suomalainen. Alta 10km maksaa 36 "unittia" eli suurinpiirtein yhtäpaljon euroissa. Unitilla paikalliset korvaavat ruplan kurssin vaihteluita, eli ovat tavallaan sitoneet omat hintansa euroon. Matka lentokentältä hotellille kesti toista tuntia ja maksoi 57€, ehkä suurinpiirtein yhtä pitkä matka takaisin lentokentälle pimeällä taksilla 700p, eli 23€.
Punaisen torin vieressä on tavaratalo, kirjaimellisesti. Tänne pitää suomipojan tulla tavaran paljoutta ihmettelemään. Ruotsalaiset rättiliikkeet loistavat poissaolollaan, tilalla ovata kaikki keskieurooppalaiset muotitalot: ne joiden vaatteisiin ei suomalaisella "insinöörillä" ole varaa. Talossa on kolme noin 200 m pitkää käytävää ja jokaisessa kauppoja kolmessa kerroksessa molemmin puolin. En ostanut mitään, ellei rihkamakaupasta ostettua pakkasukkokynttilää lasketa.
Piraattilevyjä myydän yleisesti metroasemilla ja teiden alikuluissa. Ostin Gorillaz:in Daemon Days:in 120p = 4€, Cardigans:in Super Extra Gravity:n 220p = 7€ ja uusimman Harry Potter:in (en ole vielä tsekannut onko se dubattu versio)100p 3€. Cardigansin levy on todella korkealaatuinen kopio, joka menisi ihan virallisenakin versiona, mikä ehkä hieman selittää hintaa. Näillä hinnoilla Venäjällä tuskin myydään yhtään virallista julkaisua ja kun jo Moskovassa on noin 8 000 000 ihmistä, niin voidaan ehkä varovaisesti arvioida, että suomalainen kotikopiointi ei ole oikeasti mikään ongelma. Ja totta kait kaiken tuon olisi voinut itse ladata suoraan internetistä, eikä olisi tarvinnut rahoittaa Moskovan mafiaa, olen täysin tietoinen siitä.
Lähtiessä lentokentällä pikaisesti siemaistu lohikeitto ja kalja, yhdessä ananasmehun kanssa 20€, laskuri toimii vasta boarding jälkeen; melko kallista, mutta Moskova on.
Infrastruktuuri hieman rapautunut ja Neuvostoliiton aikaisten betonikolossien saumat erottuvat tummemman harmaana seinän pinnasta. Stalinistisen suureellisia pilvenpiirtäjiä jotka muistuttavat amerikkalaisten pilvenpiirtäjien ja katedraalien ristisiitosta. Tiet täynnä autoja: ladoja, volgia, jeeppejä, s500:sia mersuja. Kauniita naisia. Metrot täynnä ihmisiä, mutta asemat ovat yllättävän siistejä. Metrossa on kuuma, mutta turkiksiin kiedotut moskovalaiset eivät hikoile, toisin kuin turisti, tai siis liikematkalainen. Pidin koko matkan ajan lompakostani kiinni.
Korjaustyöt jatkuvat koko yön. Joku hitsaa rakennuksella vaikka kello on jo 8 illalla. Yöllä tehdään tietöitä ja vaihdetaan mainoksia tienvarsille. Ahkeraa porukkaa. Liikenne on murhaavaa. Kolleega joutui onnettumuuteen matkalla lentokentältä hotellille. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Ajavat 100km/h keskusta-alueella. Luultavasti kaikilla ei ole edes talvirenkaita.
Paikanpäällä liikutaan hotellien omilla "taxeilla". Hinta on täysin suomalainen. Alta 10km maksaa 36 "unittia" eli suurinpiirtein yhtäpaljon euroissa. Unitilla paikalliset korvaavat ruplan kurssin vaihteluita, eli ovat tavallaan sitoneet omat hintansa euroon. Matka lentokentältä hotellille kesti toista tuntia ja maksoi 57€, ehkä suurinpiirtein yhtä pitkä matka takaisin lentokentälle pimeällä taksilla 700p, eli 23€.
Punaisen torin vieressä on tavaratalo, kirjaimellisesti. Tänne pitää suomipojan tulla tavaran paljoutta ihmettelemään. Ruotsalaiset rättiliikkeet loistavat poissaolollaan, tilalla ovata kaikki keskieurooppalaiset muotitalot: ne joiden vaatteisiin ei suomalaisella "insinöörillä" ole varaa. Talossa on kolme noin 200 m pitkää käytävää ja jokaisessa kauppoja kolmessa kerroksessa molemmin puolin. En ostanut mitään, ellei rihkamakaupasta ostettua pakkasukkokynttilää lasketa.
Piraattilevyjä myydän yleisesti metroasemilla ja teiden alikuluissa. Ostin Gorillaz:in Daemon Days:in 120p = 4€, Cardigans:in Super Extra Gravity:n 220p = 7€ ja uusimman Harry Potter:in (en ole vielä tsekannut onko se dubattu versio)100p 3€. Cardigansin levy on todella korkealaatuinen kopio, joka menisi ihan virallisenakin versiona, mikä ehkä hieman selittää hintaa. Näillä hinnoilla Venäjällä tuskin myydään yhtään virallista julkaisua ja kun jo Moskovassa on noin 8 000 000 ihmistä, niin voidaan ehkä varovaisesti arvioida, että suomalainen kotikopiointi ei ole oikeasti mikään ongelma. Ja totta kait kaiken tuon olisi voinut itse ladata suoraan internetistä, eikä olisi tarvinnut rahoittaa Moskovan mafiaa, olen täysin tietoinen siitä.
Lähtiessä lentokentällä pikaisesti siemaistu lohikeitto ja kalja, yhdessä ananasmehun kanssa 20€, laskuri toimii vasta boarding jälkeen; melko kallista, mutta Moskova on.
Subscribe to:
Posts (Atom)