Kirjoja lopetettu

Ihme on tapahtunut. Olen saanut luettua kirjoja loppuun. Tätä ei ole tapahtunut turhan paljon viime aikoina, eikä vika ole välttämättä ollut kirjoissa.

Nyt ihan viime päivinä olen kahlannut läpi:

1) Kjell Westö: Isän nimeen (Vådan av att vara Skrake)

Erinomainen tarina jälleen. Luin leijat joitain vuosia sitten, kun asuimme vielä Niemenmäessä ja sen kirjan tapahtumathan liittyvät juuri niille kulmille. Anyway pidin leijoista, mutta en ole nähnyt elokuvaa. Isäni nimeen alkaa ehkä hieman hitaahkosti, joten täytyy myöntää, se lojui muutaman vuoden kirjahyllyssä, mutta nyt sain jostain inspiraation lukea sen pois. Oi, jospa osaisi lukea tuon ruotsiksi, vaan, tyvär, se ei minulta luonnistu. Oletan kuitenkin tuon käännöksen olleen kohtuullisen hyvän.

2) Kurt Vonnegut: A Man Without a Country
Vonnegutin kolumneja lehtiin, lähinnä in these times. En ole lukenut mitään Vonnegutilta sitten hokkus pokkuksen, joka julkaistiin suomennettunakin jo joskus ihan 90-luvun alussa. Poikasena kahlasin läpi koko tuotannon, mutta enpä siitä nyt enää muista mitään muuta kuin pieniä pätkiä. Uusin oli hyvä. Saattoipa toimia paremmin noin kertalukemisena (meni ehkä noin 2,5 tuntia kaiken kaikkiaan), kuin irrallisina artikkeleina. Erityisen hupaisaa oli Kurtin muistelut saab-kauppiaan urastaan Cape Codilla, silloin kun saabit olivat kaksitahtisia ja poikkesivat ehkä hieman muista sen ajan autoista, etenkin jenkkimalleista. Tahtoisin kyllä tietää mihin bändiin Kurt viittasi seuraavalla Vonnegut's Blues for America:ssa:"One of the best rhythm-and-blues combos I ever heard was three guys and a girl from Finland playing in a club in Krakow, Poland."
3) The Complete Cartoons of the New Yorker
Kaikki ne 68647 sarjakuvaa (vai olisko tuo pilapiirrosta suomeksi?), jotka on koskaan julkaistu New Yorkerissa. Kirja tosin taitaa pitää sisällään ainoastaan murto-osan, mutta loput ovat mukana kahdella CD:llä. Hypistelin tätä aikoinaan Harvard Book Storessa, mutta en raaskinut lähteä kantamaan sitä Suomeen asti -- kirja meinaan ei ole ihan pienen pieni ja painaakin varmaan 10 kiloa. Aivan loistavia piirroksia. Kaikista eniten huvitti havainto, että huumori ei ole juurikaan muuttunut 20-luvusta, vaan osuva pistävä pilapiirros, joka oli silloin hauska on sitä edelleen. Tukee teoriaani, siitä että ihminen ei oikeastaan muutu mihinkään.

Loma ja lunssa

Alkoi pääsiäisloma ja samantein flunssa. Onneksi tuiki tavallinen, eikä mikään b-tyypin influenssa. Nuha vaivaa ja henkeä salpaa ja voimat ovat poissa (tai sitten se eilen nautittu Faustino hieman vaivaa). Viimeksi oli flunssa talviloman aikaan.

Olen ajankuluksi yrittänyt jatkaa dvd:n polttoprojektia, joka aiemmin tyssäsi heti toiseen ruutuun. Eli tavoitteena on siirtää toppyn (lue topfield) levyltä tavaraa dvd:lle arkistointia varten. Vaikka tuossa toppyssä on 160GB levy, niin tulee sekin kohtuullisen helpolla täyteen. Kun en sitten ole aiemmin mitenkään aiheeseen perehtynyt , kuvittelin homman menevän niin, että tuikkaan USB-kaapelin boxiin kiinni, siirrän tiedoston ja poltan sen levylle... No ensinnäkin tarvitaan oikea ohjelma, jolla boxin levy edes näkyy. Sitten tarvitaan softa, jolla tuosta boxin tiedostosta saadaan tekstitys, kuva ja ääni. Sen jälkeen tarvitaan softa, jolla nuo saadaan syncattua samaan tiedostoon ja sitten tarvitaan vielä erillinen softa, jolla saadaan koottua levyn sisältö, ennen kuin sen voi polttaa... Ja kun en sitten lukenut ohjeita etukäteen, homma on ollut hieman sellaista päreitä polttavaa.

Muiden kannattanee lukaista: http://fi.wikibooks.org/wiki/Topfield_TF5X00:DVDn_Poltto
Sivut ovat ilmeisesti hieman kesken, joten kun mulla ei nyt ole vielä todistettavasti toimivaa levyä kädessä, niin...

jäätie

"...taas on lauha kevät sää. Antaa mennä kyllä jää kestää ...."

FIM:in anti saa kritiikkiä osakseen

Kun pankkiiri myy osakkeita, niin ei niitä muiden kannata ostaa? Arvopaperin kolumnissa arvioidaan suomalaisen pankkiiriliikkeen listautumista kohtuullisen ankarasti. Tässä (linkki)
Ennätin jo itsekin mittoa rahanenääni vessan peilistä, mutta ilmeisesti kyseessä on sellainen rahastusanti, jossa sijoittajat menettävät ja omistajat käärivät. Tulee mieleen jo kultainen 90-luku. Jok'tapauksessa kolumnin teksti oli sen verran rankkaa, että halusin moisen blogata:

"Kovin suuria mahdollisuuksiakaan Venäjän varaan ei voi laskea, sillä ainakaan listalleottoesitteensä mukaan FIM ei aio käyttää ässänään mahdollisesti varojen jemmauksesta hankkimaansa know-how’ta. Se voisi olla Venäjällä todellinen killeriaplikaatio, josta tarjontaa pystyisi helposti laajentamaan esimerkiksi hyväkatteisiin rahanpesuklusterin finanssipalveluihin."

Mitenköhän suu pannaan siellä Mikonkadulla?

Rationaalinen päätöksentekijä

Kansantaloustiede olettaa ihmiseen kuluttajana toimivan rationaalisesti. Ja viime viikolla oli sitten taas Stockan hullut päivät. Rationaalinen kuluttaja tavoittelee maksimaalista tarpeiden tyydytystä, joten viime viikon empiirisen havaintoaineksen perusteella voitaneen todeta, että maksimaalinen tarpeiden tyydytys saavutetaan shoppailemalla normaalihintaisia tuotteita helvetillisessä tungoksessa.
Stockan markkinointiosasto ansaitsisi markkinoinnin nobelin-palkinnon.

Hi Jack!

Maailma on pelottava paikka, mutta onneksi Durhamin poliisi ja paikalliset taxi-kuskit ovat valppaana:"In this case the report was made with the best of intentions and we would not want to discourage people from contacting us with genuine concerns regarding security."
Kyseessä on siis tapauksesta, jossa viatonta matkapuhelinkauppiasta epäiltiin terroristiksi hänen diggailtuaan Clashin London Calling -biisiä .... "War is declared and battle come down".

"Safety is paramount and we respond to concerns from members of the public in the way they would expect us to.", sanoi paikallinen polliisi ja suomalaiset kolleegat, jotka poistivat helsingiläisestä ratikasta kaverin, jolta vetivät kädet selän taakse nippusiteellä ja jättivät lojumaan märälle jalkakäytävälle Mannerheimintiellä viime perjantaina, nyökyttelevät. Tämä kaveri oli kuulema ollut menossa myymään ilmakivääriä jollekin, kun kanssamatkustajat olivat soittaneet poliisipartion paikalle. Nykyäänhän meillä on joukkoliikenteessä ns. 0-toleranssi, eli nyt kun tuota on yhteistoimintaa on jo harjoiteltu en todellakaan suosittele ottamaan julkisessa huikkaa.

ai nin, linkki BBC Newssiin.
...The ice age is coming, the sun is zooming in
Engines stop running and the wheat is growing thin
A nuclear error, but I have no fear
London is drowning-and I live by the river...
Kiitokset VL:lle (v/l)inkistä.

Aforistista aprikointia

Markku Envall huomioi epäonnistuneessa aforismissaan, jotta ns. sos.turvatunnus olisi jotenkin jännästi suhteessa vankiloihin ja keskitysleireihin, joissa ihmisiä tunnetusti kohdellaan ja kohdeltiin numeroina. Minusta tuo ei ole kovin jännä näkökulma. Johtuu ehkä koulutuksesta, mutta mitä väärää on järjestäytyneen yhteiskunnan tarpeessa erottaa jokainen henkilö toisistaan -- sitähän varten meille on annettu yksiselitteinen tunnus.
Markku Envall on muutenkin hieman kontroversaalinen tyyppi; jossain jutussa on ajatusta, mutta useimmiten jutut ovat aika heikkoja.
Se mikä tuossa aforistisessa mahalaskussa alkoi itseasiassa vaivata on se, että jos tuon jutun kääntää toisin päin, niin tulee havainneeksi, jotta keskitysleirit itse asiassa matkivat järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja antoivat jokaiselle uhrilleen yksilöivän tunnuksen. Mikä tarve niillä oli? Miksi oli niin tärkeää tietää kenet murhattiin -- paitsi jälkipolvien, mutta tuskin natsit sellaisia miettivät.

Armotonta tuhlausta

Nyt on iskenyt päälle ihan armoton tuhlaus:

1) Pop: Megadeath: the best of
2) Leffa: Jaques Tati: (joku viiden leffan paketti)
3) Leffa: pelikaanimies
4) pop: Ramones: Road to ruin

Pitänee jossain välissä tarkistaa noi nimet ja tiedot. Siis mun ideana on siis pitää hieman kirjaa paljonko noita leffoja ja levyjä tulee vuoden aikana ostettua.

populaarikulttuuriostoksilla

Tuli käytyä levykaupassa:
1) Morrissey: the ringleader of the tormentors (tosin ostin jo ennen Mozzerin keikkaa)
2) Radiopuhelimet: Varmaa hapuilua 1987-2002
3) Scandinavian Music Group: Nimikirjaimet

Morrissey kaapelitehtaalla

Olin eilen Morrisseyn keikalla pahamaineisessa merikaapelihallissa Helsingin kaapelitehtaalla. Paikan akustiikka on kammottava. Olin siellä muutama vuosi sitten katsomassa Molokoa ja kun ulkona oli lämmin kesäyö, niin sisällä oli aika trooppinen ilmasto. Katon rajassa roikkui sadapilviä ja odotin huolestuneena ensinmäistä salamaniskua. Tällä kertaa, kun kerran ulkona oli tuollainen tuhruinen ilma sali ei muuttunut saunaksi, mutta kiviseinien tarjoama akustiikka oli tietenkin entisellään. Illan aloitti infernaalinen jonotus narikkaan (joka kylläkin sitten meni ihan kohtuu nopeasti). Lämmittelyakti aloitti, kun olimme vielä takit ojossa jonossa, mutta koskapa poikien volumesäätö oli asennossa Spinal Tap, meillä ei ollut mitään vaikeuksia kuulla bändiä sinne narikkaan. Samalla selvisi miksei supporttia mainittu lehdessä; kuinka uskottavalta olisi kuulostanut Morrissey & The Boyfriends?
Keikka oli kerrassaan mainio. Setti sisälsi jopa girlfried in a coma:n, jota diggailin aikoinaan tosi paljon. Kyseinen kappale on kohtuullisen iloisen kuuloinen rakkaustarina sanoilla "Girlfriend in a coma, I know
I know - it’s really serious. There were times when I could. Have murdered her (but you know, I would hate Anything to happen to her)"
Ei tietenkään pitäisi vertailla mitään DVD:tä live-esitykseen, mutta rankkaisin siltikin tuon eilisen paremmaksi kuin Man who put the M back in Manschester.
Niin ja ne soundit. Miksaaja(t) teki ihmeen ja soundit olivat hyvät. Kyllä pitää arvostaa moita professionalismia.

Suomalaisen musiikin maailmanvalloitusyritys

kammottava, pahempaa ei oo, ihan hävettää:
I wanna love you tender