Luettua: James R. Blandford; PJ Harvey -- Siren Rising

Vuoden ensinmäinen kirja! James R. Blandford on kirjoittanut kirjan PJ Harveysta, brittirokin merkittävimmästä naishahmosta, muusikosta jota Madonnakin diggaa.

PJ Harvey on tehnyt uransa aikana 7 albuumia, joista useimmat ovat musiikillisesti merkkiteoksia. Varsinkin uransa alussa Polly Jeanin musiikki oli ennenkuulumattoman aggressiivista bluesrockia ja sanat jotain sellaista mitä ei oltu totuttu naisen suusta kuulemaan. Tutuiksi tulivat myös wonderbrat ja catsuit lavalla. Nyt Polly Jean on jo huomattavasti seestyneempi ja hänen musiikkinsa on jo melko taiderokkia.

Kirja itsessään antaa kohtuullisen mukavan retrospektiiviin PJ:n uraan Uh Huh Her -albumiin asti. Kirjailija on tuskin saanut PJ:n hyväksyntää projektilleen, sillä PJ itse haluaa ilmeisesti pitää oman persoonansa pois julkisuudesta ja kommunikoi faniensa ja journalistien kanssa mieluiten musiikkinsa kautta. PJ ei ole antanut itse mitään haastattelua tai kommenttia kirjailijan käyttöön, vaan kaikki materiaali on raavittu brittiläisisten musiikkilehtien sivuilta. Vaikuttaa myös siltä, ettei James R. Blandford ole ollut tervetullut haastattelemaan artistin lähisukuakaan, koska kaikki PJ:n nuoruuteen liittyvät tapahtumat on kirjoitettu hieman proosa-tyylisesti. Kirjalija on myös lähtenyt hieman halpamaineisesti yhdistelemään PJ:n persoonaan jonkunlaista okkultismia ja noitaoppeja, perustellen tätä laulajan synnyinpaiken Dorsetin pakanakulttuurilla tyyliin: "Polly was also inevitable influenced by the semi-mythical surroundings where she grew up". Tämä ei ehkä ole täysin ilman perää, sillä mikäli kirjailijan tiedot Polly Jeanin äidin kirjahyllyn sisällöstä pitävät paikkansa, niin kirjahyllystä on löytynyt "books on folklore and superstition". Dorsetin alue on täynnä esihistoriallisia kohteita, kuten mm. kalkkikiveen kaiverrettu miehekkäästi varustettu Cerne Abbas:en jättiläishahmo [joka btw wikipedian mukaan on tehty 1600-luvulla lordi Denzil Holles palvelijoiden toimesta], mutta mikäli näihin muinaiskohteisiin liitetyt mystiset ainekset ovat oikeasti kiehtoneet PJ:tä on se James R. Blandfordillekin arvoitus, mutta hän ei anna sen haitata tarinankertomista: "...altough she has never specifically referred to it, the shameless phallic figure of Cerne Abbas must have played its part in what would later come an almost in-your-face attitude towards make sexuality. She can't have been the only girl who wanted to scream every time she saw the Old God's enormous phallus winking down at her."

Kirja ei ole kummoinen tekele, mutta se antaa kuitenkin hyvän kuvan PJ:n uran kehittymisestä. Yksi erittäin mielenkiintoinen pätkä oli kuvaus Rid of Me -albumin tekemisestä. Julkisuudessa [lue: internet] on esitetty väitteitä, että PJ:n 4 Track Demos julkaistiin, koska PJ ei ollut tyytyväinen Steva Albinin tuotantoon, joka kieltämättä on vähemmän blues- ja huomattavastu enemmän grunge-henkistä paksuinen soundeineen. Mutta kirjan mukaan PJ itse valitsi Albinin tuottajaksi, eikä paha iso levy-yhtiö, jonka leipiin PJ oli siirtynyt Dry-albumin jälkeen ja toisekseen kirjan mukaan albumin tuotannossa ei ollut mitään vikaa, joten mene ja tiedä.

Judee Sill: The Asylum Years

Judee Sill on mielenkiintoinen hahmo, tai oli. Tämä kauniin ja vahvan äänen omistanut singer/songwriter kuulostaa siltä, että harrastaa joogaa ja juo vihreätä teetä ja on omistautunut elämänsä kristillisille aatteille, mutta todellisuudessa alkoholistiperheen nuorin lapsi jäi huumekoukkuun jo nuorena.

Judee syyllistyi vähän yli parikymppisenä aseellisiin viinakauppojen ja huoltoasemien ryöstelyihin "to get me to care about something". Nuori Judee heilutteli .38:sia peilin edessä ja harjoitteli ryöstötilannetta, ettei menisi hermostuksissaan huutamaan:"Ok, mothersticker, this is a fuckup!". LSD:n vaihduttua heroiiniksi, huoltoasemien ryöstely vaihtui prostituutioon.

Jossain välissä nuori Judee opiskeli musiikkia ja oppi hallitsemaan sekä pianon, että kitaran (ja muut kielisoittimet) mestarillisesti ja vuonna 1971 Judee Sillin "selftitled" esikoislevystä tuli myös David Geffenin Asylum Records:in ensinmäinen albumijulkaisu. Albumi oli "composed, arranged and supervised" Judeen itsensä toimesta.

The Asylum Years -tupla pitää sisällään Judeen kaksi julkaistua albumia: Judee Sill ja Heart Food + 21 bonusbiisiä ja on siten essential hankinta musiikkifriikille, suosittelen.

Marraskuun 23. 1979 35-vuotias Judee Sill kuolee kotonaan San Fernando Valleyssä kokaiinin yliannostukseen.

Kartan yleensä kaikenlaista kristillistä uskonnollisesti tunnustavaa musiikkia kuin ruttoa, mutta Judeen kohdalla teen poikkeuksen. Judee oli luonnonlahjakkuus ja hänellä oli aivan mahtavan upea ääni ja poikkeukselliset säveltäjän ja sanoittajan kyvyt ja hänen musiikkinsa on todella upeata. Judeen elämä on ollut täydellisessä ristiriidassa hänen musiikkinsa kanssa; sekin vain lisää hänen tuotantonsa mielenkiintoisuutta.

Nyy laiffi, nyy luukki

nyt sitten kun jo jotain energiaa, niin muutettiin sitten uusi luukki ja laitoin oikein kuvakin tuohon otsikon taakse peittämään sitä faktaa, että payloadia ei ole turhan paljon. HÄMÄÄNTYKÄÄ!!

PS. vaikuttaa siltä etten pysty vaikuttamaan suoraan tuohon otsikon leiskaan, joten se nyt on siinä miten on

Onpa hienoa olla jalkeilla!!!

Viime sunnuntaina matkamessuilla käynnin jälkeen ihmettelin kävelessä messukeskuksen parkkitalolle miten tuollainen kävely hengästytti. Tuntia myöhemmin ihmettelin kun kylkeä särki ja sitten alkoikin palelu. Sunnuntaina kuume ei tainnut ehtiä nousta kuin johonkin 38,6 asteeseen. Maanantai, tiistai ja keskiviikko menivätkin sitten noin 39 asteessa, parhaimman noteerauksen jäädessä 39,5 asteeseen.

Keskiviikkona uskallauduin lääkäriin ja sain antibioottikuurin jotain tunnistamatonta pöpöä kohtaa: "jokin ylähengitystietulehdus", oli lääkärin diagnoosi. Tänään perjantaina ja nyt illalla olo alkaa vihdoin tuntua ihan normaalilta. Loppu se makaaminen, kolotus, palelu ja yöllinen hikoilu ja palelu märissä lakanoissa. Onneksi tällaista ei tule joka vuosi vastaan. Edellisen kerran olen ollut näin kipeä näin pitkään vuonna 2001.

Eläköön antibiootit! Modernin terveydenhuollon historia on muuten aika naurettavan lyhyt, jos sitä alkaa tässä pohtimaan. Penisilliinin (joka on siis yhdentyyppinen antibiotti) teollinen valmistus on alkanut Yhdysvalloissa 1943!

What a day for HC JURPO

Kun otteluraportit viime yöltä alkavat "RALEIGH, N.C. (AP) -- Eric Staal couldn't stop scoring. For a change, neither could the Carolina Hurricanes." ja CALGARY, Alberta (AP) -- Daymond Langkow went nearly five years between hat tricks. It was worth the wait.", niin voi olla jo kohtuullisen tyytyväinen tulokseen. Tähän kun vieklä lisätään M. Kiprusoff: Saves: 37, Save Pct.: .974

Vuonna 2005 islamistiterroristit tekivät iskun Lontoossa heinäkuun 7. päivänä. Kolme pommeista räjähti metrojunassa ja neljäs busissa. Metroihin tehdyt iskut tapahtuivat 50 sekunnin aikaikkunassa, joten räjähteet laukaistiin todennäköisesti aikalaukaisimella.

0. King's Crossin asema. Terroristit lähtevät liikkeelle ja haajaantuvat eri juniin.

1. Juna numero 204 Circle Line Eastbound, asemien Liverpool Street ja Aldgate välillä

7 kuollutta. Shehzad Tanweer. Räjähdys tapahtui muutamia sekuntteja sen jälkeen kun juna lähti Liverpool Streetin asemalta.


2. Juna 216 Circle Line Westbound

Juna oli juuri lähtenyt laiturilta 4 Edgwaren asemalta Paddingtonin suuntaan.

3. Piccadilly Line.

Minuutti King's Crossin aseman jälkeen, sinä aikana juna oli ehtinyt kulkea n. 450m tunnelissa.

Neljäs räjähdys tapahtui Tavistock Sqr doubledeckerissä.

Metropolitan Maailman ensimmäinen metro. Koko termi "metro" tulee tästä linjasta. "Chemin de fer métropolitain", kuten Ranskassa ilmiötä nimetään.

FAT KID

Do not ask what nature can do to you....

http://radaronline.com/from-the-magazine/2008/01/ways_were_trying_to_go_green_01.php

Raportti Lontoosta: London Boat Show '08

Perjantaille oli sovittua menio vasta iltapäivästä ja sehän tarkoittaa, että aamupäivä on vapaana, eikös? No sattuipa sitten sattumalta silmiini Time Out -lehdestä, että London Boat Show alkoi juuri tuolloin, joten...

Show pidettiin EXchibition CEnter London -nimisessä messukeskuksessa, eli lyhyemmin EXCEL. EXCEL sijaitsee London Docklandsilla ja sinne pääsi kätevästi DLR-junalla. Itä-Lontoo on vielä aikalailla vierasta seutua, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että siellä olisi paljon nähtävää.

Venenäyttelyn purjevenepuoli oli kutakuinkin kohtuullisen tuttua huttua. Ensinmäisenä jäin tuijottamaan Stonesin telakalla tehtyä Salcombe joolia. Vene on tehty perinteisellä Devonilaisen kalajastaveneen mallilla. Siinä on tyyppiuskollisesti kaksi mastoa, joista päämasto on keulimmaninen ja mesaanimasto on peräsimen peränpuolella. Esillä ollut vene oli kerrassaan upea. Noilla veneillä kilpaillaan yks'tyyppiluokkassa Englannissa ja regatassa on ilmeisesti parhaimmillaan jopa 70 venettä. En ole vielä ehtinyt surffaamaan lisätietoja, mutta kanadalainen esittelijä kertoi että yhden veneen tekemiseen meneen 1500 tuntia ja kun nostoköli ja evä ovat vielä puhdasta kuparia, niin £35K hinta on ihan ymmärrettävissä ... tai hetkinen ... sehän on jotakuinkin 45K€!!!!





Toinen mielenkiintoinen uutuus oli spade-ankkuri, joka oli tavallaan bruce käännettynä toisin päin. Ankkuri tavallaan kaivautui pohjaan kun siihen tuli vetoa. Mainosmateriaalin mukaan tuo ei ole antautunut hurrikaanille, maanjäristykselle tahi tsunamille. Demokin oli ihan vaikuttava ja todennäköisesti tuo ankkuri rulettaa, mutta niin rulettaa kyllä sitten hintaakin, joka taisi olla tuollaiselle 2 tonnin veneelle palttiarallaa £240. Tuolla hinnalla taitaa saada biltemasta jotain 8 bruce-kopiota.




moottoriveneissä hajurako Helsinkiin oli huomattavasti selkeämpi, mutta kovin paljon en siellä viettänyt aikaani. Kävin yhdessä venheessä, josta ajattelin laittaa tähän videon




kun kokonaisuuden hinta on £3,5M, niin voidaan todeta, että veikkauksella on vielä tekemistä siinä, että suomalaisista saataisiin ihan oikeita miljonäärejä ja Helsingin venenäyttelyllä on hieman tekemistä siinä, että suomalaisille ihan oikeille miljonääreille olisi tarjolla jotain ostamisen arvoista.

Tavastia uutisoi:
"Huomisesta keskiviikosta alkaen Tavastian ja Semifinalin uudet soittoajat astuvat voimaan. Jatkossa ovet avataan arkisin klo 20.00 ja illan esiintyjä aloittaa viimeistään klo 21.30. Mikäli illan aikana lavalle nousee useampia esiintyjiä, nähdään ensimmäinen yhtye klo 21 ja seuraava klo 22."

Kansa huutaa JEE!

London

Keskiviikkona pitäisi lähteä Londoniumiin. Lienee taas aika listata:

Album: Housemartins: London 0 Hull 4
Album: Clash: London Calling
Band: Future Sound of London

Leffoja

Joulupyhinä tuli käytyä katsomassa The Golden Compass. En ole lukenut kirjaa, joten en tiedä kuinka huima se tarina oikeasti on, mutta ne jotka kirjaan ovat tutustuneet ovat indikoineet, että elokuva ei ole täysin onnistunut kirjan tarinan kuvauksessa. Epäilenpä, että jos käsikirjoittajat olisivat ottaneet hieman enemmän vapauksia kirjan suhteen, niin lopputuoksena olisi ollut huomattavasti parempi elokuva, vaikkakin Phillip Pullman puritanistit olisivatkin sitten suuttuneet. Nyt tuo elokuva tuo liikaa mieleen Lynchin ehkä hieman epäonnistuneen Dune-leffan.

Nicole Kidman on tietenkin aivan loistava omassa osassaan. Mutta että nähdä The Nicole Kidman piiskaamassa apinaa... mitähän Freud sanoisi tuosta.


The Golden Compass: ***

I am Legend

Eilen tuli sitten nähtyä Will Smith vakavassa roolissa´heilumassa sole survivarorina New Yorkissa ja tarkemmin sanottuna Manhattanilla. Willin roolisuoritus on kohtuullinen, eikä käsikirjoitusta voi moittia ainakaan siitä miten samaan soppaan on saatu sotkettua 28 päivää myöhemmin, hyökkäys poliisiasemalle, Vanilla Sky (Tom Cruise -versio) ja joku minulle tuntematon kristillinen tunnustuksellinen elokuva.

Leffan alku on oiva. Will kruisailee ympäri NYC:iä uuden mallisella Ford Mustang Shelby Cobra GT500:lla (joka Top Gearissä haukuttiin lyttyyn) ja metsästää peuroja susikoira Royn (ei ku Sam) kanssa. Sitten iskevät Zombiet ja leffan idea muuttuu kuin From Dusk till Dawnissa, samoin käy laadulle.

Leffa on pateettinen paska. Jeesustelusta pitäisi olla parental warning -tyylinen varoitustarra.

[spoiler]

Huvittavinta on, että kun eräs survivor sitten pääsee New Haveniin, niin auto jolla on tehty matkaa NYC:stä Vermontiin, siis auto joka on periaatteessa ollut 3 vuotta lojumassa jossain, on puti puhdas kuin suoraan pesusta tullut

[/spoiler]

I am Legend: ** (alun NYC kuvauksen takia)