2. arkipäivä on alkamassa. Yritin ripeitä aamutoimia, mutta nyt on jo 1½ tuntia kellossa ja vielä täällä kotona ollaan. Kovasti on petraamista. Keksin muuten tänään, että kun tekee kotona cafe au lait:ia tai lattea ja vispaa maidon, niin maidon päälle tuleva vaahto estää kuoren syntymisen kuumaan maitoon. Tunsin itseni oikein ylpeäksi, kun pystyin näinkin haastavaan päättelyyn.
Pitäisi varmaan lähteä sinne töihin.
Monday, July 28, 2008
Sunday, July 20, 2008
Loma osa 3: Auton vuokraus
Olin jo kotomaasta varannut auton ja kun halusin pelata varman päälle, niin varasin auton Hertziltä.
Otimme hotellilta vaporetton Piazzale Roma:lle, josta oli lyhyt matka Hertzin toimistoon. Toimistossa oli täysi härdelli päällä. Italiassa oli ollut truck driver's lakko ja autot olivat ilmeisesti maailmalla levällää, joten mitään ford focus SW:ta ei sitten ollut luvassa. Molemmin puolin oli jenkkejä, jotka eivät olleet tyytyväisiä palveluun. Kaveri tiskin takaa totesi, että: "Meitä oli äsken kuusi ja nyt kolme. Mitäköhän niille muille tyypeille tapahtui?"
Ensinmäinen tyyppi tarjosi Peugeuttia, sanoen: "it is a very nice car". Minä siihen: "Is there not anything else", johon tämä: "well, we do have a mercedes b-class", johon minä että: "that's ok for me". Hetken odottelun jälkeen edellisen esimies [tai niin oletin] tulee ja sanoo, että voi antaa minulle sen pösön, johon minä: "WTF, the other guy said I can have MB. Why in Earth I would take Peugeot? You did not go and promise MY car to some other customer, did you?" -- ja näin MB sieltä sitten tuli ja joku muu sai tyytyä siihen pösöön. Tuttavapariskunnalla ei käynyt niin hyvä tuuri. Vuokrasivat auton Riminiltä, jossa myös oli hieman puutetta autoista, joten heille tuli focuksen sijaan Opel Meriva 1.4 litran dieselillä.
Odotellessani papereit luovutettiin pihalla samaan aikaan Roberto Benignin näköiselle kaverille joku pikku pösä ja kaverilta otti 20 sekuttia ajaa liikenteenjakajaan. Vuokraamon kaveri totesi: "No insurance". Otin sitten itselle kaiken kattavan vakuutuksen 160€:lla, joka sitten olikin 200€ veroineen, mutta eipä tarvinnut murehtia.
Otimme hotellilta vaporetton Piazzale Roma:lle, josta oli lyhyt matka Hertzin toimistoon. Toimistossa oli täysi härdelli päällä. Italiassa oli ollut truck driver's lakko ja autot olivat ilmeisesti maailmalla levällää, joten mitään ford focus SW:ta ei sitten ollut luvassa. Molemmin puolin oli jenkkejä, jotka eivät olleet tyytyväisiä palveluun. Kaveri tiskin takaa totesi, että: "Meitä oli äsken kuusi ja nyt kolme. Mitäköhän niille muille tyypeille tapahtui?"
Ensinmäinen tyyppi tarjosi Peugeuttia, sanoen: "it is a very nice car". Minä siihen: "Is there not anything else", johon tämä: "well, we do have a mercedes b-class", johon minä että: "that's ok for me". Hetken odottelun jälkeen edellisen esimies [tai niin oletin] tulee ja sanoo, että voi antaa minulle sen pösön, johon minä: "WTF, the other guy said I can have MB. Why in Earth I would take Peugeot? You did not go and promise MY car to some other customer, did you?" -- ja näin MB sieltä sitten tuli ja joku muu sai tyytyä siihen pösöön. Tuttavapariskunnalla ei käynyt niin hyvä tuuri. Vuokrasivat auton Riminiltä, jossa myös oli hieman puutetta autoista, joten heille tuli focuksen sijaan Opel Meriva 1.4 litran dieselillä.
Odotellessani papereit luovutettiin pihalla samaan aikaan Roberto Benignin näköiselle kaverille joku pikku pösä ja kaverilta otti 20 sekuttia ajaa liikenteenjakajaan. Vuokraamon kaveri totesi: "No insurance". Otin sitten itselle kaiken kattavan vakuutuksen 160€:lla, joka sitten olikin 200€ veroineen, mutta eipä tarvinnut murehtia.
Googlewhackblatt
löytyi: boyeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
tuo haku tuottaa ainoastaan yhden hitin ... ei vissiin ollut muutakaan tekemistä.
tuo haku tuottaa ainoastaan yhden hitin ... ei vissiin ollut muutakaan tekemistä.
Friday, July 18, 2008
Loma 08: Osa 1: Venetsia uima-altaalta
Lensimme Venetsiaan Blue1:lla Kööpenhaminan kautta. Onneksi tuli viime reissusta viisastuneena tehtyä eväät. Blue1:lla oli kunnon ryöstöhinnoittelu: vesipullo 0.5l 3€ ja suklaapatukka 2€.
Laskeuduimme Venetsiaan kuitenkin safe and sound ja putkessa odotti sellainen mukava seisova ~35 asteinen ilma, joka kostutti saman tien paidan selästä.
Lentokentällä matkalaukkuhihnan päällä oli lentokentän anteeksipyyntö, jossa kerrottiin, että heidän on pakko käyttää yhteistyötahoa matkalaukkujen purkamiseen koneista, joten mahdolliset viivytkset eivät ole heidän vikansa. Onkohan siellä joku joskus sitten joutunut odottamaan?
Terminaalissa oli tiski, jossa kävin pyytämässä tarjouksen vesitaksi kyydistä hotellille. Jos olisin ottanut tarjouksen jo kotoa, niin olisin joutunut maksamaan 15€ enemmän, nyt matka oli tasan 100€. Taksiasema on noin 300m päässä terminaalista. Terminaalista kun tullaan ulos, niin vasemmalla näkyy kyltti puoliksi katetulle jalkatielle, joka vie suoraan rantaan.
Kyyti oli tasaista ja nopeaa. Vastaantulleen taksiveneen kuskin tekemät lypsämiseleet saivat saidan pohjoismaalaisen miettimään synkkiä, mutta matkan loputtua kuski oletti saavansa juuri sen summan, kun mistä oli sovittu etukäteen terminaalissa.
Hotellilla kantajat olivat välittömästi matkalaukkujen kimpussa ja saita pohjoismaalainen yritti kaiken voimin kantaa tavaransa itse, kunnes portteri totesi: "Let me. It is my job you know". Sanoin, että ok, sitä vaan on niin tottunut huolehtimaan kaikesta itse. Pohdin tipin antamista, mutta ilmeisesti se ei ole täällä tapana, sillä kantaja ei jäänyt vilkuilemaan sivuille, vaan laukut kannettuaan häipyi saman tien ja tipatakseen olisi pitänyt kaveri kampata.
Huone oli siisti ja näkymä Giudeccan kanavalle päin. Giudeccan kanava oli vilkas ja siinä pyöri vaikka minkälaista venettä ja laivaa.
Hotellilla oli oma shuttle boat, jolla pääsi kanavan toiselle puolelle tai sitten hieman kauemmas lähelle San Marcoa.
Parasta hotellissa oli kuitenkin kattouima-allas, josta oli uskomaton näköala San Marcon suuntaan. Siinä mieli lepäsi, kun istuskeli uima-altaan reunalla ja nautti proseccoa ja tuoreita mansikoita.
Venetsiassa tuli käytyä ne tyypilliset nähtävydet. Syömässä käytiin Le Chat qui Rit:ssä. Paikka tulee vastaan [tai sitten ei tule] kun lähtee San Marcolta kohti Rialtoa. Le Chat on itsepalvelupaikka, jossa on muutama pöytä callella ja sisältä löytyy oikein mukava sisäpiha, jossa on kohtuullisen kokoinen akvaario ja akvaariossa kohtuullisen kokoinen manolito-niminen [tai jotain sinne pöin] meriahven. Hinta ei ehkä ole kaikkein edullisin, mutta ainakin pääsi näkemään mitä tilasi.
Giudeccan saarella ei tainnut Hiltonin lisäksi olla juuri muita hotelleja, joten ruokapaikat olivat ihan paikallisia varten. Voin suosittella molempia missä käytiin: Ai Do Mori ja Ai Cacciatori. Jälkimmäinen on sitten trattoria-nimikkeestään huolimatta hyvin kalapainoitteinen.
Laskeuduimme Venetsiaan kuitenkin safe and sound ja putkessa odotti sellainen mukava seisova ~35 asteinen ilma, joka kostutti saman tien paidan selästä.
Lentokentällä matkalaukkuhihnan päällä oli lentokentän anteeksipyyntö, jossa kerrottiin, että heidän on pakko käyttää yhteistyötahoa matkalaukkujen purkamiseen koneista, joten mahdolliset viivytkset eivät ole heidän vikansa. Onkohan siellä joku joskus sitten joutunut odottamaan?
Terminaalissa oli tiski, jossa kävin pyytämässä tarjouksen vesitaksi kyydistä hotellille. Jos olisin ottanut tarjouksen jo kotoa, niin olisin joutunut maksamaan 15€ enemmän, nyt matka oli tasan 100€. Taksiasema on noin 300m päässä terminaalista. Terminaalista kun tullaan ulos, niin vasemmalla näkyy kyltti puoliksi katetulle jalkatielle, joka vie suoraan rantaan.
Kyyti oli tasaista ja nopeaa. Vastaantulleen taksiveneen kuskin tekemät lypsämiseleet saivat saidan pohjoismaalaisen miettimään synkkiä, mutta matkan loputtua kuski oletti saavansa juuri sen summan, kun mistä oli sovittu etukäteen terminaalissa.
Hotellilla kantajat olivat välittömästi matkalaukkujen kimpussa ja saita pohjoismaalainen yritti kaiken voimin kantaa tavaransa itse, kunnes portteri totesi: "Let me. It is my job you know". Sanoin, että ok, sitä vaan on niin tottunut huolehtimaan kaikesta itse. Pohdin tipin antamista, mutta ilmeisesti se ei ole täällä tapana, sillä kantaja ei jäänyt vilkuilemaan sivuille, vaan laukut kannettuaan häipyi saman tien ja tipatakseen olisi pitänyt kaveri kampata.
Huone oli siisti ja näkymä Giudeccan kanavalle päin. Giudeccan kanava oli vilkas ja siinä pyöri vaikka minkälaista venettä ja laivaa.
Hotellilla oli oma shuttle boat, jolla pääsi kanavan toiselle puolelle tai sitten hieman kauemmas lähelle San Marcoa.
Parasta hotellissa oli kuitenkin kattouima-allas, josta oli uskomaton näköala San Marcon suuntaan. Siinä mieli lepäsi, kun istuskeli uima-altaan reunalla ja nautti proseccoa ja tuoreita mansikoita.
Venetsiassa tuli käytyä ne tyypilliset nähtävydet. Syömässä käytiin Le Chat qui Rit:ssä. Paikka tulee vastaan [tai sitten ei tule] kun lähtee San Marcolta kohti Rialtoa. Le Chat on itsepalvelupaikka, jossa on muutama pöytä callella ja sisältä löytyy oikein mukava sisäpiha, jossa on kohtuullisen kokoinen akvaario ja akvaariossa kohtuullisen kokoinen manolito-niminen [tai jotain sinne pöin] meriahven. Hinta ei ehkä ole kaikkein edullisin, mutta ainakin pääsi näkemään mitä tilasi.
Giudeccan saarella ei tainnut Hiltonin lisäksi olla juuri muita hotelleja, joten ruokapaikat olivat ihan paikallisia varten. Voin suosittella molempia missä käytiin: Ai Do Mori ja Ai Cacciatori. Jälkimmäinen on sitten trattoria-nimikkeestään huolimatta hyvin kalapainoitteinen.
Wednesday, July 16, 2008
Kotimatka ja lockpicking Sampsonite
Helsinki-Vantaa iltayö. Olemme matkanneet koko päivän. SAS:n lento ohjataan kotimaan terminaaliin, mutta matkatavarat luovutetaan tietenkin ulkomaan terminaalista, jonne matkaa tulee useita satoja metrejä.
Matkalaukku hihnalla on tungosta, koska samalla yksittäiselle hihnalle tulee kolmen muun lennon laukut. Muut hihnat ovat tyhjiä. Odotamme laukkuja kohtuullisen ajan. Onneksi rinkka on pakattu isoon muovipussiin, sillä ulkona sataa ja hihnalla pyörii muiden kastuneita rinkkoja. Rinkan sivutaskussa olevat sokerit saattaisivat meilläkin kastua.
Laukut tulevat vihdoinkin. Enää on edessä kävelymatka P3:seen, joka on siellä kotimaan terminaalin edessä, mutta missä ovat auton avaimet? Kaikki laukut auki, mutta alumiininharmaa sampsonite trolley ei suostu avautumaan. Mikä on numeroyhdistelmä? Mikään näistä ei kelpaa. Laukku väkisin auki, mutta eivät ne avaimet siellä ole, ne ovat sen repun taskussa, jossa niiden pitikin olla. Ensinmäinen etsintä tuli vain suoritettua niin huolimattomasti, että yksi tasku jäi läpikäymättä.
Karavaanina maksamaan pysäköintiä. Pysäköintilipusta on magneettiraita menny huonoksi. Pitää odottaa että joku tuo uuden lipun. Odotusta tulee kokonainen vartti ja kaveri toteaa: "Tuskin tuossa montaa minuuttia meni".
Kotona sampsonite uudelleen käsittelyyn. Lukko ei aukea vaikka sille tarjoaa mitä tahansa koodia. Internet auki ja haku päälle, löydän ohjeet:
1. Position the luggage so that the numbers on the wheel are
right-side-up as they face you and set all three wheels to “0′.
2. Starting with the wheel on the left, to the right of the wheel,
look into the narrow space between the right side of the wheel and
the body of the lock. Look down into the shaft. (If you have a
safety pin, straight pin, or thin nail file, place that in the
narrow space.)
3. While looking down into the shaft, rotate the wheel slowly. You
are looking for an indentation (a square notch). When you find
the indentation, stop and write the number down. (If you are using
a tool, the tool will fall into the indentation.)
4. Follow the process for the remaining two wheels.
5. Try to open the piece of luggage.
6. If the luggage still will not open, please try the following:
a) If the number on the wheel is over 5, subtract 5 from the
number showing. For example, if the number showing is 8 turn
the wheel to 3 because 8-5=3.
b) If the number is under 5, add 5 to the number showing. For
example if the number showing is 2 turn the wheel to 7
because 2+5=7. The numbers showing on the wheels will be
your combination.
If you still have a problem with the combination lock, contact the nearest authorized repair center to your zip code for repair assistance. Our warranty and repair information can be viewed at http://www.samsonite.com under the heading “Customer Service Repair Centers” for your reference.
We appreciate your loyalty and will continue to design products that are reliable business or travel companions.
Mutta valitettavasti meidän laukussa numerokiekkojen ja aukon väliin ei jää riittävää rakoa, että saisiin edes nuppineulaa siitä menemään. Bosch kouraan ja thorax-ruuvipää paikalle ja lukko irti. Nyt oikean combon löytäminen ei ole mikään ongelma, kolot näkyvät selvästi. Lukko paikalleen ja odottamaan seuraavaa paniikkia: pitäisiköhän tuo ruuvinväännin ottaa seuraavalle reissulle mukaan.
Matkalaukku hihnalla on tungosta, koska samalla yksittäiselle hihnalle tulee kolmen muun lennon laukut. Muut hihnat ovat tyhjiä. Odotamme laukkuja kohtuullisen ajan. Onneksi rinkka on pakattu isoon muovipussiin, sillä ulkona sataa ja hihnalla pyörii muiden kastuneita rinkkoja. Rinkan sivutaskussa olevat sokerit saattaisivat meilläkin kastua.
Laukut tulevat vihdoinkin. Enää on edessä kävelymatka P3:seen, joka on siellä kotimaan terminaalin edessä, mutta missä ovat auton avaimet? Kaikki laukut auki, mutta alumiininharmaa sampsonite trolley ei suostu avautumaan. Mikä on numeroyhdistelmä? Mikään näistä ei kelpaa. Laukku väkisin auki, mutta eivät ne avaimet siellä ole, ne ovat sen repun taskussa, jossa niiden pitikin olla. Ensinmäinen etsintä tuli vain suoritettua niin huolimattomasti, että yksi tasku jäi läpikäymättä.
Karavaanina maksamaan pysäköintiä. Pysäköintilipusta on magneettiraita menny huonoksi. Pitää odottaa että joku tuo uuden lipun. Odotusta tulee kokonainen vartti ja kaveri toteaa: "Tuskin tuossa montaa minuuttia meni".
Kotona sampsonite uudelleen käsittelyyn. Lukko ei aukea vaikka sille tarjoaa mitä tahansa koodia. Internet auki ja haku päälle, löydän ohjeet:
1. Position the luggage so that the numbers on the wheel are
right-side-up as they face you and set all three wheels to “0′.
2. Starting with the wheel on the left, to the right of the wheel,
look into the narrow space between the right side of the wheel and
the body of the lock. Look down into the shaft. (If you have a
safety pin, straight pin, or thin nail file, place that in the
narrow space.)
3. While looking down into the shaft, rotate the wheel slowly. You
are looking for an indentation (a square notch). When you find
the indentation, stop and write the number down. (If you are using
a tool, the tool will fall into the indentation.)
4. Follow the process for the remaining two wheels.
5. Try to open the piece of luggage.
6. If the luggage still will not open, please try the following:
a) If the number on the wheel is over 5, subtract 5 from the
number showing. For example, if the number showing is 8 turn
the wheel to 3 because 8-5=3.
b) If the number is under 5, add 5 to the number showing. For
example if the number showing is 2 turn the wheel to 7
because 2+5=7. The numbers showing on the wheels will be
your combination.
If you still have a problem with the combination lock, contact the nearest authorized repair center to your zip code for repair assistance. Our warranty and repair information can be viewed at http://www.samsonite.com under the heading “Customer Service Repair Centers” for your reference.
We appreciate your loyalty and will continue to design products that are reliable business or travel companions.
Mutta valitettavasti meidän laukussa numerokiekkojen ja aukon väliin ei jää riittävää rakoa, että saisiin edes nuppineulaa siitä menemään. Bosch kouraan ja thorax-ruuvipää paikalle ja lukko irti. Nyt oikean combon löytäminen ei ole mikään ongelma, kolot näkyvät selvästi. Lukko paikalleen ja odottamaan seuraavaa paniikkia: pitäisiköhän tuo ruuvinväännin ottaa seuraavalle reissulle mukaan.
Tuesday, July 15, 2008
Amerikan peyote markkinoilla on ongelmia. Peyotekaktusten kasvualueita on yhä enenemässä määrin valjastettu öljyntuotannolle tai metsästykselle. Toisaalta peyote-huumeen kysynnän kasvu ja siten huumeen hinnan nousu on aiheuttanut ryöstöviljelyä, missä sato korjataan liian nuorena, jolloin huumesato ei ole paras mahdollinen.
Amerikan intiaanien kirkko (Native American Church) saa riiteissään käyttää peyotea laillisesti, mutta nyt ongelmana on, mistä ainetta saisi. Ratkaisuksi on esitetty peyoten kasvattamista kasvihuoneissa, mutta ortodoksisimpien Amerikan intiaanien kirkon edustajien mukaan mikään ei voi korvata huumetta, joka on saatu luonnossa kasvaneista kaktuksista, eli nyt on sitten edessä kovat ajat:
Olisikohan maailma parempi paikka, jos Jonestownin People's Temple Agricultural Projectissa olisi juotu viiniä Kool-Aid:in sijaan [okei, se oli oikeasti Flavor Aid]. Entä jos unohdetaan se religion siitä peyote-based religionista ja otetaan vaan sitä kasvihuonepeyotea?
Amerikan intiaanien kirkko (Native American Church) saa riiteissään käyttää peyotea laillisesti, mutta nyt ongelmana on, mistä ainetta saisi. Ratkaisuksi on esitetty peyoten kasvattamista kasvihuoneissa, mutta ortodoksisimpien Amerikan intiaanien kirkon edustajien mukaan mikään ei voi korvata huumetta, joka on saatu luonnossa kasvaneista kaktuksista, eli nyt on sitten edessä kovat ajat:
“How can you have a peyote-based religion without peyote? It’s kind of like substituting Kool-Aid for wine in a Christian church.”
Olisikohan maailma parempi paikka, jos Jonestownin People's Temple Agricultural Projectissa olisi juotu viiniä Kool-Aid:in sijaan [okei, se oli oikeasti Flavor Aid]. Entä jos unohdetaan se religion siitä peyote-based religionista ja otetaan vaan sitä kasvihuonepeyotea?
Subscribe to:
Posts (Atom)