Samara Lubelski & Kuupuu

Ostin sitten euron korvatulpat ennen konserttia. Ei ollut tarvetta.

Kuupuu, aiemmin tuntematon artisti, eli Jonna Karanka on ilmeisen arvostettu suomalainen artisti, jonka musiikki lähtee linjalla bells&whistles ja sekvensseri. Ei ainutkertaista. Henkilökohtainen ongelmani on, että nämä kuulostavat aina pikkuisen liikaa improvisaatiolta, eikä aidolta musiikilta.

Lieneekö sitten autolla olo vaikuttanut, mutta illan pääaktikin jätti kylmäksi. Eteeriset "folk"-biisit eivät kasvaneet odottaessa ja välin taidebassottelu jätti kylmäksi. Olisihan tämä mennyt, jos olisi istuskellut picnik-huovalla ja makustellut hyvää punaviiniä juustolautasen kera.

Semifinaalissa oli noin 40 henkeä kaiken kaikkiaan ja nyt nähtiin, ettei nykyajan "taiteilijoista" ja "kulttuuripersoonoista" ole tuomaan tunnelmaa -- paskanjäykkiä "folk"-poliiseja villasukkahousuissa ja käytännöllisissä kengissä. Kuvasta puuttui vain pillillä juotu pirtelö. Miksi pirtelö? No se vaan tuntuisi sopivan näiden maakuntayliopiston humanististen tieteiden nykyopiskelijoiden käteen paremmin, kuin Jack Daniels tai edes keskioluttuoppi.

Luettua: Indro Montanelli: Sankareiden sota

Indro Montanelli kuuluisa italialainen lehtimies tuli Suomeen talvisodan kynnyksellä ja jäi raportoimaan talvisodan tapahtumista Corriere della Sera:an.

Toisin kuin monasti halutaan muistella, niin tuohon aikaan Italian fasistit ja Saksan natsit olivat Neuvostoliiton "liittolaisia" ja Ribbertropin sopimuksen mukaan Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin.

Kirja pitää sisällään jotain kummallisuuksia, kuten väitteen että suomalainen sotilas ei juo kuin maitoa tai että Suomen armeijassa oli kunnia-asia olla ns. ihmismajakka, joka kantaa pimeässä metsässä kaulassaan kirkasta valonheitintä, jolla vastapuoli sokaistaan. Omat joukot ampuvat valokeilan ulkopuolelta vihollista, joka taas lahtaa kys. ihmismajakan ensimmäisenä -- never heard, mutta voihan se olla tottakin...

Kaikki uhriluvut on venäläisten osalta karkeasti liioiteltu ja vastaavasti suomalaisten osalta vähätelty, mutta sehän oli varmasti hyvinkin tavallista tuohon aikaan.

Ihan ok lukea, vaikkakaan ei varmaan historian kirjaksi kelpaava. Taitaa olla ainoa Indro Montanellilta suomennettu työ.

Luettua: Band of Brothers: Stephen E Ambrose

Tunnustan, olen sen tv-sarjan katsonut jo n kertaa DVD:ltä. Päätin sitten lukea kirjankin. Ja hyvä kirjahan se on ja hyvin tuo tv-sarjakin oli tehty, meinaan käsikirjoituksellisesti, saman tarinan ne kertoivat. Tietenkin jotakin juttuja oli hiemna dramatisoitu ja eri tapahtumia hieman yhdistelty, mutta muuten ihan yes.

Kirja toi myös hieman syvyyttä tuohon tarinaan. Nyt tunnen paremmin tämän airbornen idean ja sen miksi Easy ei loppujen lopuksi osallistunut kuin muutamaan kamppanjaan.

Suosittelen luettavaksi, jos aihe kiinnostaa.

Belgen simpukat

Vaimon sukulaisia käymässä kaupungissa ja mentiin sitä juhlistamaan sunnutaina atrian merkeissä. Valintava oli Belge, koskapa juuri Belgiasta oli matkalainen käymässä.

Belge on onnistunut brandäämään itsensä simpukkapaikkana, ehkä hieman yllättäen noin olutravintolaksi. En ollut aiemmin siellä syömässä käynyt ja nyt sitten mentiin. Mentiin ilman pöytävarausta ja onneksi hetikohta kahdelta, kun ravintola oli auennut. Astuimme tyhjään ruokasaliin ja emme tainneet olla edes pääruokaa eteemme saaneet, kun ravintola oli jo täynnä, siis sangen suosittu paikka.

Otin alkupaloiksi etanoita, koskapa seurueessamme oli aloitteleva etanafarmari, joka halusi tutustua tuotteeseen hieman lähemmin. Ei kuulema syötäväksi kelvannut. Etanat tarjoiltiin ilman kotiloa, joten olisivatko nämä olleet aitoja etanoita sitten? Tuttu rasva+valkosipuli ja suuta polttava kuumuus. Ei moitetta.

Pääruokana simpukat merimiehen tyyliin, eli perinteisellä valkoviinikastikkeella.


Päällimäiset simpukat olivat kuivia. Kattila liian syvä, että lientä olisi sillä annetulla lusikalla kunnolla pystynyt lippoamaan. Maku ihan kohdallaan, mutta annos hieman pieni ja g'damn simpukoita ei oltu putsattu, mukana hajonneita ja parta liehui turhan usein. Tätähän tää on kun ei itse itselleen tee. Hinta 22€ tuntui hieman kovalta. Mutta onne vaan niin hyviä.

#800 jos oikein äkkäsin

Ja ensi tammikuussa 5 vuotisbileet!!! Hyvällä tuurilla tulee sitä ennen tonni täyteen, tosin viime aikaisella ahkeruudella tuo ei vaikuta kovin todennäköiseltä.

il Generale Della Rovere

Il Generale Della Rovere. One of the most remarkable persons to lost live in WWII. Il Generale Della Rovere was Emanuele Bardone an Italian con artist, nazi collaborator and spy from Genova, caught by Germans and put into prison to impersonate partisan general to extract information from fellow inmates. Bardone got into the role he was playing and denied betraying his sellmates and was then executed by his captors as if he would have been a real partisan general.

One of his fellow inmates was Indro Montanelli, who wrote Bardone's biography in an book, which was then made into film by none other than famed Roberto Rossellini. I have not seen the film and it does not seem to be available form the public libraries. I have not tried to buy it yet, but I am considering that.